Suonikohjut ja laskimoiden vajaatoiminta: mistä on kyse ja mitä tapahtuu, jos niitä ei hoida

Moni huomaa suo­ni­koh­jut ensin peilistä: säären tai polven taipeen iholla kulkee sininen, mut­kit­te­le­va suoni, jota ei ennen ollut. Toisella en­sim­mäi­nen merkki on illalla raskaalta tuntuva, turvonnut jalka. Mo­lem­mis­sa ta­pauk­sis­sa taustalla on usein sama ilmiö: las­ki­moi­den va­jaa­toi­min­ta.

Suo­ni­koh­jut eivät yleensä ole vaa­ral­li­sia, mutta ne eivät myöskään ole pelkkä ul­ko­nä­kö­asia. Ne ovat näkyvä merkki siitä, että las­ki­moi­den läpät eivät pidä niin kuin niiden kuuluisi. Tämän ym­mär­tä­mi­nen auttaa ar­vioi­maan, mitä omassa jalassa tapahtuu ja milloin asiaa kannattaa tutkia tarkemmin.

Mitä suonikohjut ovat

Suo­ni­koh­jut ovat laa­jen­tu­nei­ta, mut­kit­te­le­via iho­na­lai­sia las­ki­moi­ta. Kan­sain­vä­li­ses­sä CEAP-luo­ki­tuk­ses­sa, jota ve­ri­suo­ni­ki­rur­git käyttävät las­ki­mo­sai­rauk­sien ku­vaa­mi­seen, suo­ni­koh­juk­si lasketaan iho­na­lai­nen laskimo, jonka läpimitta on seisten mitattuna vähintään kolme mil­li­met­riä.

Pienemmät näkyvät suonet ovat eri asia, vaikka ne se­koi­te­taan ar­ki­kie­les­sä usein suo­ni­koh­jui­hin:

• Hius­suo­ni­koh­jut (te­lean­giek­t­asiat) ovat alle mil­li­met­rin levyisiä, pu­ner­ta­via tai si­ner­tä­viä suonia ihon pinnassa. Ne muo­dos­ta­vat usein viuh­ka­mai­sia kuvioita reisiin tai nilk­koi­hin.
• Verk­ko­mai­set laskimot (re­ti­ku­laa­ri­set laskimot) ovat 1–3 mil­li­met­rin levyisiä, si­ner­tä­viä suonia, jotka kuultavat ihon läpi.

Hius­suo­ni­koh­jut ja verk­ko­mai­set laskimot ovat yleensä kos­meet­ti­nen haitta. Var­si­nai­set suo­ni­koh­jut sen sijaan liittyvät lähes aina siihen, että jokin jalan pin­nal­li­sis­ta las­ki­mo­run­gois­ta vuotaa.

Miten jalan laskimot toimivat

Valtimot tuovat verta jalkoihin sydämen pump­paa­ma­na. Las­ki­moi­den tehtävä on palauttaa veri takaisin sydämeen, ja sei­so­val­la ihmisellä se tar­koit­taa virtausta ylöspäin pai­no­voi­maa vastaan.

Tähän tarvitaan kahta asiaa. En­sim­mäi­nen on poh­je­li­has­pump­pu: kun kävelet, pohkeen lihakset pu­ris­ta­vat syviä las­ki­moi­ta ja työntävät verta ylöspäin. Toinen on las­ki­mo­lä­pät, ohuet yk­si­suun­tai­set vent­tii­lit, jotka sul­keu­tu­vat heti pu­ris­tuk­sen jälkeen ja estävät verta valumasta takaisin alas.

Jalassa on kaksi las­ki­mo­jär­jes­tel­mää:

• Syvät laskimot kulkevat lihasten välissä ja kul­jet­ta­vat valtaosan verestä.
• Pin­nal­li­set laskimot kulkevat ihon alla. Tär­keim­mät niistä ovat iso sa­phe­na­las­ki­mo (vena saphena magna), joka kulkee nilkan si­sä­syr­jäl­tä ni­vus­tai­pee­seen, ja pieni sa­phe­na­las­ki­mo (vena saphena parva), joka kulkee pohkeen ta­kao­sas­sa pol­vi­tai­pee­seen.

Pin­nal­li­set ja syvät laskimot yhtyvät nivusessa ja pol­vi­tai­pees­sa, ja niiden välillä on lisäksi pieniä yh­dys­las­ki­moi­ta. Nor­maa­lis­ti veri virtaa pin­nal­li­sis­ta las­ki­mois­ta syviin ja syvistä ylöspäin kohti sydäntä.

Miksi suonikohjuja syntyy

Suo­ni­koh­jut syntyvät, kun pin­nal­li­sen laskimon läpät eivät enää sulkeudu tiiviisti. Silloin osa verestä virtaa seisoessa takaisin alaspäin. Tätä kutsutaan re­fluk­sik­si eli ta­kai­sin­vir­tauk­sek­si.

Ta­kai­sin­vir­taus nostaa painetta laskimon alaosassa. Laskimon seinämä venyy, ja kun laskimo laajenee, sen läpät erkanevat toi­sis­taan entistä enemmän eivätkä enää kohtaa. Näin syntyy kierre, jossa vuoto ja laa­jen­tu­mi­nen ruokkivat toisiaan. Paine välittyy laskimon si­vu­haa­roi­hin, ja ne pul­lis­tu­vat näkyviksi suo­ni­koh­juik­si.

Suurin yk­sit­täi­nen tekijä on perimä. Jos van­hem­mil­la­si on suo­ni­koh­ju­ja, sinulla on ta­val­lis­ta suurempi to­den­nä­köi­syys saada niitä. Muita tun­net­tu­ja tekijöitä ovat:

• ikä
• nais­su­ku­puo­li
• raskaudet
• pit­kä­ai­kai­nen sei­so­ma­työ
• ylipaino
• aiemmin sai­ras­tet­tu syvä las­ki­mo­tu­kos.

Suurin osa suo­ni­koh­juis­ta on niin sanottuja pri­maa­ri­sia: niille ei löydy yk­sit­täis­tä ai­heut­ta­jaa, vaan taipumus laskimon seinämän ja läppien heik­kou­teen on syn­nyn­näi­nen. Siksi suo­ni­koh­ju­ja ei yleensä voi kokonaan ehkäistä, vaikka liikunta ja pai­non­hal­lin­ta voivat lievittää oireita ja hidastaa niiden pa­he­ne­mis­ta.

Tavallisimmat oireet

Oireet vaih­te­le­vat paljon. Isotkaan suo­ni­koh­jut eivät vält­tä­mät­tä oireile, ja toisaalta pienet näkyvät muutokset voivat liittyä selvästi hait­taa­viin oireisiin. Tyy­pil­li­siä oireita ovat:

• jalkojen raskauden ja vä­sy­myk­sen tunne, joka pahenee päivän mittaan ja seisoessa
• kivistys, särky tai kuumotus suo­ni­koh­ju­jen kohdalla
• nilkkojen ja säärten turvotus iltaisin
• kutina suo­ni­koh­ju­jen ympärillä.

Oireille on tyy­pil­lis­tä, että ne hel­pot­ta­vat, kun nostat jalat ylös tai käyt kä­ve­le­mäs­sä, ja pahenevat pitkässä sei­so­mi­ses­sa, läm­pi­mäl­lä ilmalla ja kuu­kau­tis­kier­ron tietyissä vaiheissa.

Miten vajaatoiminta voi edetä

CEAP-luokitus jakaa las­ki­moi­den va­jaa­toi­min­nan kliiniset löydökset seit­se­mään luokkaan. Luokitus auttaa kuvaamaan, missä vaiheessa kukin on, ja se on myös hyvä tapa ymmärtää, mihin suuntaan tilanne voi kehittyä.

• C0 – ei näkyviä tai tun­nus­tel­ta­via merkkejä las­ki­mo­sai­rau­des­ta.
• C1 – hius­suo­ni­koh­ju­ja tai verk­ko­mai­sia las­ki­moi­ta.
• C2 – suo­ni­koh­ju­ja.
• C3 – las­ki­mo­pe­räis­tä tur­vo­tus­ta.
• C4 – las­ki­mo­pe­räi­siä iho­muu­tok­sia. Näitä ovat rus­keh­ta­va vär­jäy­ty­mä ja ihottuma (C4a), ihon ja iho­na­lai­sen kudoksen ko­vet­tu­mi­nen eli li­po­der­ma­to­skle­roo­si sekä valkoiset ar­pi­mai­set läiskät (C4b) ja nilkan si­sä­syr­jän pienten suonten viuhka (C4c).
• C5 – pa­ran­tu­nut las­ki­mo­pe­räi­nen sää­ri­haa­va.
• C6 – avoin las­ki­mo­pe­räi­nen sää­ri­haa­va.

Luokat eivät ole portaat, jotka jokainen kulkee. Pitkissä seu­ran­ta­tut­ki­muk­sis­sa osalla ihmisistä va­jaa­toi­min­ta etenee vuosien mittaan, ja osalla tilanne pysyy pitkään ennallaan. Etukäteen on vaikea sanoa, kumpaan joukkoon kuulut. Turvotus ja eri­tyi­ses­ti iho­muu­tok­set ovat kuitenkin merkki siitä, että las­ki­mo­pai­ne on ollut koholla pitkään, ja silloin ti­lan­tee­seen kannattaa puuttua.

Mitä tapahtuu, jos suonikohjuja ei hoida

Monelle ei tapahdu mitään dra­maat­tis­ta. Suo­ni­koh­jut voivat pysyä vuosia sa­man­kal­tai­si­na, ja jos ne eivät haittaa, niiden kanssa voi elää. Hoi­ta­mat­to­miin suo­ni­koh­jui­hin liittyy kuitenkin muutama tunnettu riski.

Pinnallinen laskimotulehdus

Suo­ni­koh­jus­sa veri virtaa hitaasti, ja siihen voi muodostua hyytymä. Kohta muuttuu pu­noit­ta­vak­si, aris­ta­vak­si ja kovaksi, ja ihon alla tuntuu kova, kipeä juoste. Tätä kutsutaan pin­nal­li­sek­si las­ki­mo­tu­leh­duk­sek­si eli trom­bo­fle­bii­tik­si.

Pin­nal­li­nen las­ki­mo­tu­leh­dus on yleensä vaaraton ja rau­hoit­tuu itsestään viikkojen kuluessa. Jos se kuitenkin sijaitsee ison las­ki­mo­run­gon alueella, eri­tyi­ses­ti reidessä lähellä nivusta tai pol­vi­tai­peen lähellä, hyytymä voi kasvaa kohti syvää las­ki­mo­jär­jes­tel­mää. Siksi pin­nal­li­nen las­ki­mo­tu­leh­dus kannattaa aina tut­ki­tut­taa ul­tra­ää­nel­lä.

Verenvuoto

Aivan ihon pinnassa kulkevan suo­ni­koh­jun seinämä voi olla hyvin ohut. Pienikin kolhu tai naarmu voi aiheuttaa runsaalta näyttävän ve­ren­vuo­don. Vuoto tyrehtyy yleensä, kun nostat jalan ylös ja painat kohtaa tiiviisti puhtaalla si­dok­sel­la. Vuotanut suo­ni­koh­ju kannattaa näyttää lää­kä­ril­le, koska vuoto voi uusiutua.

Ihomuutokset ja säärihaava

Kun las­ki­mo­pai­ne on koholla vuosia, sääriin ja nilk­koi­hin voi kehittyä iho­muu­tok­sia. Iho värjäytyy ruskeaksi, kutisee, hilseilee ja lopulta kovettuu. Pitkälle edenneenä ko­vet­tu­nut iho voi rikkoutua, ja syntyy hitaasti paraneva las­ki­mo­pe­räi­nen sää­ri­haa­va.

Iho­muu­tok­set ke­hit­ty­vät hitaasti, ja ne ovat osittain pysyviä. Tämä on tärkein syy, miksi tur­vo­tus­ta ja iho­muu­tok­sia ei kannata jäädä seu­raa­maan: las­ki­mo­pai­neen alen­ta­mi­nen hoi­ta­mal­la vuotava laskimo voi pysäyttää muutosten ete­ne­mi­sen ja edistää haavan pa­ra­ne­mis­ta.

Syvä laskimotukos

Suo­ni­koh­jut on yh­dis­tet­ty tut­ki­muk­sis­sa hieman suu­ren­tu­nee­seen syvän las­ki­mo­tu­kok­sen riskiin, mutta syy-yhteys ei ole yk­si­se­lit­tei­nen, ja yk­sit­täi­sen ihmisen riski on pieni. Suo­ni­koh­ju­ja ei siis tarvitse hoitaa pel­käs­tään tukoksen eh­käi­se­mi­sek­si. Syvän las­ki­mo­tu­kok­sen oireet on silti hyvä tuntea, ja ne on lueteltu alla.

Milloin tutkimuksiin kannattaa hakeutua

Suo­ni­koh­jut kannattaa tut­ki­tut­taa, jos

• oireet hait­taa­vat työtä, liik­ku­mis­ta tai unta
• nilkat tai sääret turpoavat tois­tu­vas­ti
• sääressä tai nilkassa on ruskeaa vär­jäy­ty­mää, ihottumaa tai ko­vet­tu­maa
• sinulla on ollut pin­nal­li­nen las­ki­mo­tu­leh­dus tai suo­ni­koh­ju on vuotanut
• säären ihossa on haava, joka ei parane
• harkitset suo­ni­koh­ju­jen hoitoa ja haluat tietää, mikä laskimo vuotaa ja mitä vaih­toeh­to­ja on.

Hakeudu päi­vys­tyk­seen, jos toinen sääri tai reisi turpoaa äkil­li­ses­ti ja muuttuu kipeäksi, kireäksi tai läm­pi­mäk­si, tai jos sinulle tulee äkillinen hen­gen­ah­dis­tus tai rintakipu. Nämä voivat olla syvän las­ki­mo­tu­kok­sen tai keuh­ko­ve­ri­tul­pan oireita, eivätkä ne liity suo­ni­koh­ju­jen ta­van­omai­seen kulkuun.

Miten laskimoiden vajaatoiminta tutkitaan

Pelkkä katse ja tun­nus­te­lu eivät riitä kertomaan, mikä laskimo vuotaa. Näkyvä suo­ni­koh­ju on usein vain oire: itse vuoto voi olla las­ki­mo­run­gos­sa, joka ei näy päälle lainkaan.

Keskeinen tutkimus on vä­ri­koo­dat­tu doppler-ul­tra­ää­ni­tut­ki­mus. Se tehdään seisten tai istuen jalat alas roikkuen, jotta las­ki­mois­sa on ta­val­li­nen seisoma-asennon paine. Tut­ki­muk­ses­sa katsotaan:

• toi­mi­vat­ko ison ja pienen sa­phe­na­las­ki­mon läpät ja mistä kohtaa ta­kai­sin­vir­taus alkaa
• kuinka laaja ja mut­kit­te­le­va vuotava laskimo on
• toimiiko syvä las­ki­mo­jär­jes­tel­mä nor­maa­lis­ti ja onko siinä merkkejä aiemmasta tu­kok­ses­ta
• vuo­ta­vat­ko yh­dys­las­ki­mot.

Tutkimus on kivuton, eikä se vaadi val­mis­te­lu­ja. Sen pe­rus­teel­la voidaan arvioida, tar­vi­taan­ko hoitoa, ja jos tarvitaan, mikä hoi­to­muo­to sopii juuri sinun las­ki­moi­hi­si. Vas­taan­otol­la­ni katsomme ul­tra­ää­ni­ku­vaa yhdessä, joten näet itse, mitä las­ki­mois­sa tapahtuu.

Hoitovaihtoehdot lyhyesti

Hoito voidaan jakaa kahteen osaan: oireita lie­vit­tä­vään oma­hoi­toon ja vuotavan laskimon sulkevaan toi­men­pi­tee­seen.

Omahoito ei korjaa rik­kou­tu­nei­ta läppiä, mutta se voi helpottaa oireita mer­kit­tä­väs­ti. Sään­nöl­li­nen kävely aktivoi poh­je­li­has­pump­pua, jalkojen ko­hoa­sen­to vähentää tur­vo­tus­ta, pai­non­hal­lin­ta keventää las­ki­moi­hin koh­dis­tu­vaa kuormaa, ja lää­kin­näl­li­nen hoi­to­suk­ka tukee las­ki­moi­ta ul­ko­puo­lel­ta.

Toi­men­pi­teis­sä vuotava laskimo suljetaan tai pois­te­taan, jolloin veri ohjautuu toimiviin las­ki­moi­hin. Nykyään toi­men­pi­teet tehdään pääosin laskimon sisältä käsin ul­tra­ää­ni­oh­jauk­ses­sa ja pai­kal­lis­puu­du­tuk­ses­sa. Tällaisia hoitoja ovat la­ser­hoi­to, ra­dio­taa­juus­hoi­to, vaah­to­hoi­to ja lii­ma­hoi­to. Pe­rin­teis­tä leik­kaus­ta, jossa laskimo vedetään pois, käytetään nykyään harvemmin. Eu­roop­pa­lai­nen ve­ri­suo­ni­ki­rur­gien hoi­to­suo­si­tus (ESVS 2022) suosittaa las­ki­mon­si­säi­siä hoitoja, kun oireiden taustalla on vuotava las­ki­mo­run­ko.

Laser- ja vaah­to­hoi­dos­ta kerron tarkemmin ar­tik­ke­lis­sa Suo­ni­koh­ju­jen la­ser­hoi­to ja vaah­to­hoi­to.

Yhteenveto

• Suo­ni­koh­jut johtuvat pin­nal­lis­ten las­ki­moi­den läppien vuodosta, ja taipumus niihin on suurelta osin pe­rin­nöl­li­nen.
• Useim­mil­le suo­ni­koh­jut ovat hy­vän­laa­tui­nen vaiva, mutta osalla va­jaa­toi­min­ta etenee vuosien mittaan tur­vo­tuk­seen, iho­muu­tok­siin ja pa­him­mil­laan sää­ri­haa­vaan.
• Turvotus, iho­muu­tok­set, las­ki­mo­tu­leh­dus ja vuoto ovat syitä hakeutua tut­ki­muk­siin.
• Ul­tra­ää­ni­tut­ki­mus kertoo, mikä laskimo vuotaa ja millainen hoito sopii juuri sinulle.

Lähteet

• De Maeseneer MG, Kakkos SK, Aherne T, ym. European Society for Vascular Surgery (ESVS) 2022 Clinical Practice Guidelines on the Management of Chronic Venous Disease of the Lower Limbs. European Journal of Vascular and Endovascular Surgery 2022;63(2):184–267.
• Lurie F, Passman M, Meisner M, ym. The 2020 update of the CEAP classification system and reporting standards. Journal of Vascular Surgery: Venous and Lymphatic Disorders 2020;8(3):342–352.
• National Institute for Health and Care Excellence (NICE). Varicose veins: diagnosis and management. Clinical guideline CG168, 2013.